se on niin iisii meilläpäin

silmät kii, nauti paskasta
tekee vaa hyvää tietää, lisää on vastassa
ei se lopu, vaikka kuinka luulis,
tulee iisimpää, mut se lukee huulis,
pyyhkiny kymmenen käskyä,
tilalle kymmenen luotia,
'käytä ne' no tottele käskyä,
pääs on liian täynnä huolia

et voi ajatella, se painaa sut maahan,
haluut auringon laskuu huristella,
mut tiiät et saat vaa uuen haavan
laastari loppuu, veren tulo ei,
se värjää sun lattian,
joku selvii, moni ei

se vie järjen, tunteet, lopult hengenki,
toivot sanovas: en vois olla onnellisempi,
mut tiiät, se on mahottomuus,
ajatus jota haet, mut se ei todeks tuu.

-tiia

ps. miks nää mun kaikki lyrit on aina samanlaisii angstisii kasoi? nomut kertokaa nyt ees mitä ootte mieltä.