miettisit joskus, kerranki mitä sanot,
tai olisit hiljaa, nyt mulle sen vannot,
et enää ikinä tuu sanoo mitää ton kaltasta,
mitä sit käy, sen voit sä kyllä arvata
miten ees kehtaat, tiesit, se on väärin,
yritin viel auttaa sua, nyt enää sua säälin,
mistä sait sen käsityksen, et noin voi sanoo toisille,
oon vihanen, ja se on sulle oikein,
saat kestää seuraukset ja miettii teitkö sä oikein.
anteeks, ei oikein irtoo mitää...
-tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti